Upeita lenkkikelejä

Terve taas!

Viime viikolla oli aivan mahtavia lenkkikelejä ja pakkohan täällä blogissa on jakaa vielä todistusaineistoa tästä. Aurinko paistoi, eikä kylmäkään ollut joten tarkenimme lähteä jopa meren rannalle tepastelemaan.

Ja tosiaan viime postauksesta jäi muistinmenetyksen vuoksi tarina meidän välipäivien treenihetkestä. Olimme tosiaan kaverini Liisan kanssa varanneet Kannuksen Dogness- hallin, jotta vanhukset, joilla tarkoitetaan kaveruksia Luksu ja Jeri, pääsivät vähän urheilemaan ja kakarat, Elsa ja Banjo, pääsivät sitten opettelemaan agilityä. Jeri ja Banjo ovat shetlanninlammaskoiria, Jeri on Lukaksen kanssa samaa ikäluokkaa, täyttää kesällä kymmenen, ja Banjolla on ikää noin yksi ja puolivuotta. 

Elsan kanssa nyt ei mitään erikoisempaa tehty kuin esteisiin tutustumista. Maailmassa on nyt tosiaan yksi putkihullu lisää.. niin innoissaan tuo neiti näppärä putkiin viiletti kun vain mahdollisuus oli! Lukaksen kanssa tehtiin ihan pientä radan tynkää ja kyllä tuo herra nautti ja kivaa oli. Selvästikin agility on velä jotenkin papparaisella muistissa! :)

Mitkään tehotreenit ei kyseessä ollut. Itselläni oli ihan vain tarkoitus piristää papparaista ja tutustuttaa Elsaa esteisiin. Alla pari kuvaa treenijengistä. Lopuksi annoimme koirien vielä hypätä ympäriinsä hallissa. Pojat olivat oikein intopinkeinä mukana, Elsaa hieman ihmetetty alkuun tuo riehakas tunnelma, mutta loppujen lopuksi homma olikin ihan kivaa. :)

Vasemmalta oikealle Jersiläinen, Banjolainen, Prinsessa Elsa ja Luksulainen.
Kuva (c) Liisa Kurikkala

Kuva (c) Liisa Kurikkala

Liisan, Banjon ja Jerin treeneihin ja elämään pääsee tutustumaan vielä tarkemmin heidän omasta blogistaan ja linkki löytyy tuosta oikealta (Lambikoirat.)

Ja tähän loppuun vielä Elsan poseerauskuva vajaan seitsemän kuukauden ikäisenä. En ymmärrä miten tuo tyttö voi olla niiiiiin kaunis! Kattokaa ny sitä!!! <3 Innolla odottelen jo ensikuuta ja meidän ekaa oikeaa näyttelyä. Kiva saada kuulla ulkopuoliselta ja puolueettomalta tuomarilta näkökulma neidin kehityksestä, ulkomuodosta ja käytöksestä. :) 

Täällä ollaan!

Olisikohan nyt aika jo vähän aktivoitua tämän bloginkin osalta? No, ainakin juttua riittää tälle postaukselle!

Misseilemässä ollaan käyty parissa match showssa. 13. joulukuuta oli Kannuksessa kennellinjalaisten järjestämä pikkujoulu match show. Pakko kyllä kehua kuinka hyvää työtä opiskelijat tekivät tapahtuman suhteen. Aiemmatkin tapahtumat kyseiseltä porukalta ovat olleet ihan nappisuorituksia. Sponsoreita on kerätty aina hurjasti (ja palkinnot ovat olleet sitten sen mukaisia), mainontaa on ollut paljon ja tapahtumapäiväkin on sujunut ilman ongelmia. Harmi, että tämä match show jäi nyt tämän porukan viimeiseksi. Toivottavasti seuraava vuosiluokka on ottanut tästä porukasta mallia! :)

Lukas oli ilmoitettu veteraanejen luokkaan ja Elsa pentuihin. Molemmat saivat punaisen nauhan tällä kertaa. Elsan esiintyminen oli hieman rauhatonta tällä kertaa ja lensi sitten punaisten kehästä ensimmäisenä pois. Kun Elsa on yksin kehässä, menee neiti niin hienosti. Mutta kun ollaan tuollaisessa kehäsä missä on enemmän porukkaa, ei homma oikein toimi. Meidän pitäisi tähän kyllä saada paljon treeniä! Alla pari kuvaa Elsan suorituksesta. Kuvat eivät ole oikein hyvä laatuisia.

Lukas tosiaan kilpaili sitten veteraanejen luokassa ja sai tosiaan myös punaisen nauhan. Tuomari tykkäsi herrasta oikein paljon, mutta toivoi, että Lukas saisi lisää ryhtiä. Tätähän olen aina itsekin toivonut, mutta aina saa toivoa ja tässä tapauksessa toivo on menetetty jo. Punaisten kehässä Lukas ylsi neljännelle sijalle! Tuomari mainitsi vielä tässäkin tuosta ryhdistä, ja jos vain olisin saanut tuon herran pään yhtään ylemmäs, olisi sijoitus ollut varmasti vielä paremi. Tähän ollaan kuitenkin tyytyväisiä. :) Palkinnot olivatkin tosiaan sitten ihan hurjat! Mukana tuli erilaisia herkkuja, luita, karkkia ihan minullekin asti, erilaisia kuponkeja, lisäravinteita yms yms. Kirsikkana kakun päälle aivan huikean mahtava ruusuke! Yhtenä sponsorina oli Showlink, joka oli lahjoittanut jokaiselle sijoitukselle ison ja näyttävän ruusukkeen. Luulisin, että noita ruusukkeita on yleensä vain virallisissa näyttelyissä isoissa kehissä. Nytpä on Luksulaisellakin sellainen. :) Alla myös Lukaksen suorituksesta kuvatodistetta sekä poseeraus palkintojen kanssa.

Kuva (c) Veera Toppari

Lukaksen palkinnot. Huomatkaa tuo mahtava ruusuke!
 Pahoittelen tuota ärsyttävää sinistä viivaa kuvassa.

Kaiken kaikkiaan olin jälleen tyytyväinen molempien kavereiden suoritukseen. Eihän noihin voi ikinä ollakaan muuta kuin tyytyväinen. :) 

Tälle Kannuksen reissulle tosiaan saavuimme Elsan kanssa junaillen. Junassa matkustamimnen oli neidistä ihan ok. Oli kiva tavata uusia koirakavereita, osan kanssa olisi voinut vähän leikkiä (ja saikin jonkun verran.) Mutta on tuo vain hankalaa matkustaa sen kauhean tavaramäärän ja vilkkaan koiran kanssa. Autokyyti on aina parempi. 

Joulu tosiaan vietettiin sekä Kauhavalla, että Kannuksessa. Se meni kaikin puolin rauhallisesta. Molemmat koirat  saivat myös oman osansa lahjoista. Erityisesti suuret luut olivat niiden mieleen. 

Uusivuosikin oli tuossa välissä. Lukakselle tuo on aivan kauheaa aikaa. Herra rupeaa stressaamaan jo paria päivää etukäteen. Nykyisin hänelle tehdäänkin pesä vaatekaappiin uudeksi vuodeksi. 

Elsa vietti uudenvuoden Kauhavalla Murun seurana. Me olimme Mikkon kanssa viettämässä uutta vuotta mökkitunnelmissa. Kauhavan Pernaalla ei rakettaja kuulemma juurikaan yleensä ammuta ja Elsa ei niistä vähäisistä ollut välittänyt yhtään mitään. :)

Loppiaisena oltiin sitten jälleen Match Show tunnelmissa. Tällä kertaa suunnattiin Maalahteen. Mukana oli ainoastaan Elsa.

Elsa jatkoi punaisella edelleen, mutta lensi jälleen punaisten kehästä ensimmäisenä pihalle. Ekassa kehässä meno oli jälleen oikein mallikelposta, mutta tosiaan tuo ryhmäkehä vaatii tosi paljon treeniä. Erityisesti ongelmaa tuottaa se, että Elsa suhtautuu vieraisiin koiriin todella varauksella ja hieman peläten. Ryhmäkehässä koiria on sitten joka puolella ja neitiä sitten pelottaa eikä liikkumisesta tule esimerkiksi yhtään mitään. Seisominen onnistuu jotenkin. Muutoin mätsärit olivat jälleen todella mukavat. Erityisesti tuomari oli aivan mahtava! Hänen mukaansa Elsa on " tälläinen ADHD-tapaus", mitähän tuo tarkoittaa? :D Alla pari kuvaa vielä Maalahdestakin. 

Mahdottoman kaunis!

Toistaiseksi tuo karvaläjä on vielä sylikokoinen.

Ehkä paras juttu tämän vuoden puolella on ollut, että me ollaan vihdoinkin päästy tutustumaan Vaasan lähialueen muihin schapeihin! Viime viikonloppuna olimme ekoilla treffeillä ja tänään käytiin myöskin treffailemassa kavereita. Kyllä kun noita karvakasoja katselee, niin yhä vakuuttuneemmaksi tulee siitä, että tein ihan oikean valinnan rodun suhteen. Kaikki ovat niin hyvän tuulisia, hassuja, energisiä ja avoimia kavereita. Mukavaa on myös tavata kokeneempia schapen omistajia, jokaiseen ongelmaan löytyy aina jokin vinkki ja ratkaisu. :)

Seuraavat kuvat on otettu viime viikonloppuna. Mukana olivat Elsan lisäksi tyttöset Nuusku ja Ellis sekä komeampaakin komeampi herra Theo. Theo kyllä valloitti minut heti, olen fani. <3 Nuusku ja Ellis ovat Elsaa kuukauden pari vanhempia. Theolla ikää on yksi ja puolivuotta.

Elsa ja Ellis

Ellis ja Elsa

Ellis ja Nuusku

Ellis ja Theo

Ryhmä rämä

Nuusku ja Elsa

Theo ja Elsa

Seuraavat kuvat ovat tältä päivältä. Mukana Elsan lisäksi Nuusku-tyttö ja Mr. Theo.

Kuva (c) Camilla Englund

Keppi oli päivän juttu!
Kuva (c) Camilla Englund

Kuva (c) Camilla Englund

Kuva (c) Camilla Englund 

Kuva (c) Sari Potka

Kuva (c) Sari Potka

Kuva (c) Sari Potka

Hyvin Elsakin pääsi schapejen porukkaan mukaan. Tänään Theo kuitenkin jakoi Elsalle poikkeuksellisen paljon huomiota ja vaikuttaisi nyt sitten siltä, että neidille olisi tulossa ensimmäiset juoksut. Mitään erikoisempaa ei Elsan käytöksessä olla huomattu, ihan oma aurinkoinen itsensä se on ollut. Mitään ei ole myöskään tuo vielä tiputellut. Mun vauvasta on tullut iso tyttö jo, missä vaiheessa se on tapahtunut!? Hyvä kuitenkin, että tulevat tässä vaiheessa eikä kuukauden tai parin päästä kun koittaa meidän ekat näyttelyt.

Jäädäänpäs sitten näihin tunnelmiin. Seuraavalla kerralla sitten lisää. :)

Jouluntoivotukset

Morjens!

Paljon uutta ja jännää meille on sattunut, mutta koulukiireiltä en ole kerennyt niistä mitään kirjoittaa. Nyt joulun aikaan sitä haluaa vain rentoutua ja viettää aikaa perheen kanssa, joten noihin tarkempiin kuulumisiin palataan sitten myöhemmin. Tällä postauksella haluamme karvakansan kanssa toivottaa oikein rauhallista joulua ja menestystä vuodelle 2016. :)

Vasemmalla Elsa ja Lukas viettämässä joulua Kannuksessa joulupäivänä ja oikealla Elsa aattona Kauhavalla.

HYVÄÄ JOULUA! 0<:)

Misseilyä

Terveppä terve taasen!

Tämä viikonloppu viihdyttiin tosiaan Kannuksessa ja aiheena oli missikisat, toisin sanoen Match Show ja tänne lähdettiin edustamaan molempien koirien kanssa. Kyseessä oli hyväntekeväisyystapahtuma ja mätsäristä saadut tulot lahjoitettiin lyhentämättömänä Lasten syöpäliitolle. Alunperin hyväntekeväisyyskohteena piti olla ylivieskalainen 12-vuotias tyttö, joka sairastaa leukemiaa ja on nyt valittu monien kanditaattien joukosta Saksalaiseen kalliiseen hoito-ohjelmaan. Edellisenä viikolla poliisit olivat käyneet kuitenkin ilmoittamassa järjestäjille, että ainoastaan oulunseudulla on lupa kerätä tälle tytölle tapahtumien avulla rahaa ja koska tapahtuma järjestettiin Kannuksessa, oli keräys laiton. Esimerkiksi Ylivieskassa, joka on 40 km päässä Kannuksesta, olisi tempauksen kuitenkin voinut järjestää. Tämä oli vähän harmi juttu ihan siinäkin mielessä, että moni järjestäjistä oli ylivieskalainen. Mutta hyvään tarkoitukseen rahat kuitenkin menivät jokapauksessa ja sama teema säilytettiin. :)


Mätsäri järjestettiin tosiaan Kannuksen omassa koirille kunnostetussa hallissa. Halli oli Elsasta ensin aika pelottava paikka, tai varsinainen halli ei, mutta kun se tupattiin täyteen vieraita koiria, niin johan pikkupentua pelotti. Loppua päin kun mentiin, rupesi Elsa kuitenkin olemaan jo lähes oma itsensä ja uskalsi jopa käydä häntä heiluen joitain vieraita koiria puhuttelemassa. Lukas nyt oli oma itsensä: halliin tullessa ihan mahdoton ja hetken päästä mallikansalainen.

Arvoin kovasti ilmoitanko Elsan isoihin vai pieniin pentuihin. Loppujen lopuksi päädyin isoihin pentuihin, mikä osoittautuikin sitten ihan oikeaksi ratkaisuksi, vaikka pienimmästä päästä tyllerö olikin. Ja voi että tuosta pennusta saa olla ylpeä! Eilisen perusteella voin rehellisesti sanoa, että mulla on kädessä tuleva näyttelystara. Vaikka harjoitukset jäi tosi vähälle, niin siellä se pönötti kuin vanha tekijä ja se liikkuminen oli jotain aivan mahtavaa. Toki Elsamaiseen tapaan tuohon liikkumiseen kuului pienet kengurunloikat, mutta kun se liikkui niin kyllähän se nätisti kiiti menemään. Kaikesta huolimatta toinen koirakko oli meitä parempia ja Elsa sai sinisen nauhan. Sinisten kehässä Elsa oli jälleen tosi hienosti, mutta jäi täpärästi palkinnoilta ollen loppujen lopuksi kuudes. Kaiken kaikkiaan olin niin tyytyväinen Elsaan, että hymy ei hyydy vieläkään. Alla pari kuvaa Elsan suorituksesta. Valitettavasti kamera (vaikka se Vaasasta mukaan otettiinkin) jäi sitten kotiin ja kuvat on SURKEITA kännykkäkuvia.

Sitten olikin Lukaksen vuoro. Ennen kehää yritän aina herätellä herran virettä hieman temppuilemalla ja tokoilemalla (jos niitä meidän köppäisiä vierelletuloja ja seuraamisia sellaisiksi voi kutsua), sillä pappa on mahdottoman laiska esiityjä. Nyt ennen kehää Lukas oli oikein hommassa mukana ja teki kaiken ja vähän enemmän mitä siltä pyysin, mutta sama vanha Luksu siellä kehässä sitten oli kuin aina ennenkin. Lukas ei ole koskaan oikein piitannut esiintymisestä ja sitä se oli nytkin. Tällä kertaa tuo vanhuus vielä korostui jotenkin tosi paljon. En sanoisi, että Lukaksen laiskuus kehässä johtuisi väsymyksestä, sillä kehän jälkeen tuo jälleen temppuilee ja tokottelee innokkaasti. Kaikesta tuosta laiskuudesta huolimatta suoritus oli mun mielestä Luksulta kuitenkin erinomaisen arvoinen. Mutta myös Lukaksen tapauksessa toinen koirakko oli parempi. Sinisten kehässä ei myöskään tullut Lukakselle tällä kertaa palkintoja, mutta tyytyväisiä oltiin silti. Ja alla myös kuvia Lukaksen kehistelystä, ja tietty samalla laadulla kuin Elsan kuvat.

Kaiken kaikkiaan päivä oli meidän osalta onnistunut ja olen mahdottoman tyytyväinen kumpaankin karvakaveriini. Tapahtuma keräsi myös ihan kiitettävän määrän osallistujia, sillä yhteensä paikalla oli 86 koirakkoa. Parin viikon päästä minä ja Elsa matkaamme sitten jälleen Kannukseen, sillä vuorossa olisi koirakoululaisten järjestämä pikkujoulu Match Show. 

Alla vielä muita kuvia Kannuksesta sekä pönötyskuva viimeviikolta seisomistreeneistä. 

Kohti äärettömään ja sen yli!

20 viikkoa. Kyllä se on mahdottoman kaunis. <3

Lunta!

Koko pimeä syksy sitä on ootettu, ja viime viikonloppuna sitä tuli tänne meillekin. Olihan tuo pennulle uutta ja ihmeellistä. Kovasti hankeen tulikin tehtyä spurtteja ja sukelluksia. Valitettavasti räkäkelit ovat jo kuitenkin kerenneet tänne, ja nyt tuolla on märkää ja liukasta ja huomenna ei todennäköisesti enää yhtään lunta.

Viime viikolla tuli myös viimeisistä rokotuksista varoaika umpeen ja käväisimmekin sitten Kauhavalla ekaa kertaa koirapuistossa. Paikalla ei ollut meidän tullessa ketään, mutta ei mennyt kauaakaan kun puistoon tuli Mitteliherra nimeltä Aapo. Energistä Aapoa kiinnosti Elsa kovastikin, mutta neiti sen sijaan pelkäsi ja koetti vähän komentaa. Kyllä vieras koira myös jonkun verran kiinnosti, kun Aapoa piti pikkupelosta huolimatta seurata kuin varjo ja juosta perässä kun vain hangelta pystyi. Reissu jäi vain meidän osalta vähän lyhyeksi, kun vasta satanut lumi tarttui ikävästi Elsan karvoihin, niin että pennun oli vaikea liikkua. Reissu teki kuitenkin tehtävänsä, sillä loppupäivän Elsa olikin kovin väsynyt.

Eilen käväisimme myös koeajamassa Vaasan koirapuiston, kun se on ihan tuossa meidän naapurissa. Paikalla ei valitettavasti ollut ketään muita, että uudet tuttavuudet jäi tällä kertaa saamatta. Mutta olihan meillä kolmistaankin hauskaa kun Elsa sai kunnolla juosta lumessa ja kyllä omistajillakin taisi jonkun verran kunto kohota kun koiran kanssa sai juosta puistoa ympäri.

Ensiviikonloppuna suuntaamme pitkästä aikaa Kannukseen ja lauantaina olisi sitten Elsan tarkoitus debytoida näyttelyuransa Match Showssa. Mukaan lähtee myös tietenkin vahna konkari Luksulainen. Kovasti herraa onkin jo ollut ikävä ja kohta senkin taas näkee!

Tähän loppuun vielä video Elsan ja Murun leikeistä lauantailta sekä kuva jonka kanssa koin ahaa-elämyksen ja ihmettelin, miksen sitä ole missään julkaissut aikaisemmin. Videolta näkeekin hyvin kuinka Elsalle on tuota kokoa tullut, verrattu esimerkiksi alempaan kuvaan. Tuo vaaleanpunainen pentuhihnakin on pitänyt siirtää jo odottelemaan seuraavaa pentua. Puntari näytti viikonloppuna 8 kg.

Kuvassa Elsa 10 viikon ikäisenä meren rannassa.

Nyt liidellään!

Jokohan nyt olisi sitten aika aktivoitua tämän blogin suhteen? Oikeastaan tässä muutaman viikon aikana ei ole liiemmin mitään erikoista tapahtunutkaan, joten postaukset ovat senkin osalta jääneet vähän vähemmälle. Jos nyt kuitenkin jotain pientä jutuntynkää tänne pikaisesti kirjottelisin ennen kuin koulunpenkki kutsuu.

Kolmisen viikkoa sitten Elsa kävi tosiaan toisilla rokotuksilla. Painoa oli kertynyt pennulle silloin 6,4 kg. Eläinlääkäri myöskin pani merkille, että Elsan hampaat ovat alkaneet vaihtumaan. Olin itse koettanut myös seurata tuota hampaiden vaihtoa, mutta riiviön suuhun on jotenkin vaikea päästä käsiksi.. Nyt tosin hammasrivistössä paikoitellen näkyykin jo tyhjiä koloja ja alas on hienosti vaihtunut jo uusia hampaita reippaasti. :)

Tämän aamun osalta meillä olikin sitten uutta ja jännää, sillä lähdettiin vähän tutustumaan agilityesteisiin ystäväni Mintun ja hänen aussimixinsä Zetan kanssa. Aikasemmin Elsahan on käynyt vähän kiipeämässä puomia ja juoksemassa muutamaan otteeseen putken läpi. Nyt mentiin ihan pennun ehdoilla yksittäisiä esteitä, pääasiassa putkea ja neljää keppiä. Ja kyllähän pentu tykkäsikin! Suurimmaksi osaksi aika tosin meni siihen, että karvapallo teki spurtteja ja nuuskutteli, kun halli oli täynnä vieraita hajuja, Lisäksi tutustuimme myös renkaaseen ja aitaan, jotka oli asetettu ihan maan tasalle. Rengas oli Elsasta jotenkin ihan huippu ja aidassakin se otti kunnon loikan, vaikka rima lojui vain maassa siipien välissä. Hauskaa kuitenkin oli ja nyt on meillä täällä kotosalla todella väsynyt agilitykoira!

Valitettavasti kameraa ei tullut otettua mukaan, mutta tarkoitus olisi ruveta käymään tuolla hallilla enemmänkin ja jospa ensikerralla sitten saisi kuviakin muistoksi.

Nyt pitäisi sitten ruveta pikkuhiljaa katselemaan noita Vaasan kerhoja vähän sillä silmällä, että mihin sitä liittyisi vuoden vaihteen jälkeen. Kova hinku olisi päästä johonkin pennuille suunnatulle agilitykurssille vähän oppimaan itse lisää ja ennen kaikkea saamaan tuota koiraa hallintaan. Tämä oli sitten oikeastaan tässä, sen kummoisemmin kuvia ei tähän postaukseen ole laittaa.

Viimesunnuntain lenkki meren rannalla.