Upeita lenkkikelejä

Terve taas!

Viime viikolla oli aivan mahtavia lenkkikelejä ja pakkohan täällä blogissa on jakaa vielä todistusaineistoa tästä. Aurinko paistoi, eikä kylmäkään ollut joten tarkenimme lähteä jopa meren rannalle tepastelemaan.

Ja tosiaan viime postauksesta jäi muistinmenetyksen vuoksi tarina meidän välipäivien treenihetkestä. Olimme tosiaan kaverini Liisan kanssa varanneet Kannuksen Dogness- hallin, jotta vanhukset, joilla tarkoitetaan kaveruksia Luksu ja Jeri, pääsivät vähän urheilemaan ja kakarat, Elsa ja Banjo, pääsivät sitten opettelemaan agilityä. Jeri ja Banjo ovat shetlanninlammaskoiria, Jeri on Lukaksen kanssa samaa ikäluokkaa, täyttää kesällä kymmenen, ja Banjolla on ikää noin yksi ja puolivuotta. 

Elsan kanssa nyt ei mitään erikoisempaa tehty kuin esteisiin tutustumista. Maailmassa on nyt tosiaan yksi putkihullu lisää.. niin innoissaan tuo neiti näppärä putkiin viiletti kun vain mahdollisuus oli! Lukaksen kanssa tehtiin ihan pientä radan tynkää ja kyllä tuo herra nautti ja kivaa oli. Selvästikin agility on velä jotenkin papparaisella muistissa! :)

Mitkään tehotreenit ei kyseessä ollut. Itselläni oli ihan vain tarkoitus piristää papparaista ja tutustuttaa Elsaa esteisiin. Alla pari kuvaa treenijengistä. Lopuksi annoimme koirien vielä hypätä ympäriinsä hallissa. Pojat olivat oikein intopinkeinä mukana, Elsaa hieman ihmetetty alkuun tuo riehakas tunnelma, mutta loppujen lopuksi homma olikin ihan kivaa. :)

Vasemmalta oikealle Jersiläinen, Banjolainen, Prinsessa Elsa ja Luksulainen.
Kuva (c) Liisa Kurikkala

Kuva (c) Liisa Kurikkala

Liisan, Banjon ja Jerin treeneihin ja elämään pääsee tutustumaan vielä tarkemmin heidän omasta blogistaan ja linkki löytyy tuosta oikealta (Lambikoirat.)

Ja tähän loppuun vielä Elsan poseerauskuva vajaan seitsemän kuukauden ikäisenä. En ymmärrä miten tuo tyttö voi olla niiiiiin kaunis! Kattokaa ny sitä!!! <3 Innolla odottelen jo ensikuuta ja meidän ekaa oikeaa näyttelyä. Kiva saada kuulla ulkopuoliselta ja puolueettomalta tuomarilta näkökulma neidin kehityksestä, ulkomuodosta ja käytöksestä. :) 

Täällä ollaan!

Olisikohan nyt aika jo vähän aktivoitua tämän bloginkin osalta? No, ainakin juttua riittää tälle postaukselle!

Misseilemässä ollaan käyty parissa match showssa. 13. joulukuuta oli Kannuksessa kennellinjalaisten järjestämä pikkujoulu match show. Pakko kyllä kehua kuinka hyvää työtä opiskelijat tekivät tapahtuman suhteen. Aiemmatkin tapahtumat kyseiseltä porukalta ovat olleet ihan nappisuorituksia. Sponsoreita on kerätty aina hurjasti (ja palkinnot ovat olleet sitten sen mukaisia), mainontaa on ollut paljon ja tapahtumapäiväkin on sujunut ilman ongelmia. Harmi, että tämä match show jäi nyt tämän porukan viimeiseksi. Toivottavasti seuraava vuosiluokka on ottanut tästä porukasta mallia! :)

Lukas oli ilmoitettu veteraanejen luokkaan ja Elsa pentuihin. Molemmat saivat punaisen nauhan tällä kertaa. Elsan esiintyminen oli hieman rauhatonta tällä kertaa ja lensi sitten punaisten kehästä ensimmäisenä pois. Kun Elsa on yksin kehässä, menee neiti niin hienosti. Mutta kun ollaan tuollaisessa kehäsä missä on enemmän porukkaa, ei homma oikein toimi. Meidän pitäisi tähän kyllä saada paljon treeniä! Alla pari kuvaa Elsan suorituksesta. Kuvat eivät ole oikein hyvä laatuisia.

Lukas tosiaan kilpaili sitten veteraanejen luokassa ja sai tosiaan myös punaisen nauhan. Tuomari tykkäsi herrasta oikein paljon, mutta toivoi, että Lukas saisi lisää ryhtiä. Tätähän olen aina itsekin toivonut, mutta aina saa toivoa ja tässä tapauksessa toivo on menetetty jo. Punaisten kehässä Lukas ylsi neljännelle sijalle! Tuomari mainitsi vielä tässäkin tuosta ryhdistä, ja jos vain olisin saanut tuon herran pään yhtään ylemmäs, olisi sijoitus ollut varmasti vielä paremi. Tähän ollaan kuitenkin tyytyväisiä. :) Palkinnot olivatkin tosiaan sitten ihan hurjat! Mukana tuli erilaisia herkkuja, luita, karkkia ihan minullekin asti, erilaisia kuponkeja, lisäravinteita yms yms. Kirsikkana kakun päälle aivan huikean mahtava ruusuke! Yhtenä sponsorina oli Showlink, joka oli lahjoittanut jokaiselle sijoitukselle ison ja näyttävän ruusukkeen. Luulisin, että noita ruusukkeita on yleensä vain virallisissa näyttelyissä isoissa kehissä. Nytpä on Luksulaisellakin sellainen. :) Alla myös Lukaksen suorituksesta kuvatodistetta sekä poseeraus palkintojen kanssa.

Kuva (c) Veera Toppari

Lukaksen palkinnot. Huomatkaa tuo mahtava ruusuke!
 Pahoittelen tuota ärsyttävää sinistä viivaa kuvassa.

Kaiken kaikkiaan olin jälleen tyytyväinen molempien kavereiden suoritukseen. Eihän noihin voi ikinä ollakaan muuta kuin tyytyväinen. :) 

Tälle Kannuksen reissulle tosiaan saavuimme Elsan kanssa junaillen. Junassa matkustamimnen oli neidistä ihan ok. Oli kiva tavata uusia koirakavereita, osan kanssa olisi voinut vähän leikkiä (ja saikin jonkun verran.) Mutta on tuo vain hankalaa matkustaa sen kauhean tavaramäärän ja vilkkaan koiran kanssa. Autokyyti on aina parempi. 

Joulu tosiaan vietettiin sekä Kauhavalla, että Kannuksessa. Se meni kaikin puolin rauhallisesta. Molemmat koirat  saivat myös oman osansa lahjoista. Erityisesti suuret luut olivat niiden mieleen. 

Uusivuosikin oli tuossa välissä. Lukakselle tuo on aivan kauheaa aikaa. Herra rupeaa stressaamaan jo paria päivää etukäteen. Nykyisin hänelle tehdäänkin pesä vaatekaappiin uudeksi vuodeksi. 

Elsa vietti uudenvuoden Kauhavalla Murun seurana. Me olimme Mikkon kanssa viettämässä uutta vuotta mökkitunnelmissa. Kauhavan Pernaalla ei rakettaja kuulemma juurikaan yleensä ammuta ja Elsa ei niistä vähäisistä ollut välittänyt yhtään mitään. :)

Loppiaisena oltiin sitten jälleen Match Show tunnelmissa. Tällä kertaa suunnattiin Maalahteen. Mukana oli ainoastaan Elsa.

Elsa jatkoi punaisella edelleen, mutta lensi jälleen punaisten kehästä ensimmäisenä pihalle. Ekassa kehässä meno oli jälleen oikein mallikelposta, mutta tosiaan tuo ryhmäkehä vaatii tosi paljon treeniä. Erityisesti ongelmaa tuottaa se, että Elsa suhtautuu vieraisiin koiriin todella varauksella ja hieman peläten. Ryhmäkehässä koiria on sitten joka puolella ja neitiä sitten pelottaa eikä liikkumisesta tule esimerkiksi yhtään mitään. Seisominen onnistuu jotenkin. Muutoin mätsärit olivat jälleen todella mukavat. Erityisesti tuomari oli aivan mahtava! Hänen mukaansa Elsa on " tälläinen ADHD-tapaus", mitähän tuo tarkoittaa? :D Alla pari kuvaa vielä Maalahdestakin. 

Mahdottoman kaunis!

Toistaiseksi tuo karvaläjä on vielä sylikokoinen.

Ehkä paras juttu tämän vuoden puolella on ollut, että me ollaan vihdoinkin päästy tutustumaan Vaasan lähialueen muihin schapeihin! Viime viikonloppuna olimme ekoilla treffeillä ja tänään käytiin myöskin treffailemassa kavereita. Kyllä kun noita karvakasoja katselee, niin yhä vakuuttuneemmaksi tulee siitä, että tein ihan oikean valinnan rodun suhteen. Kaikki ovat niin hyvän tuulisia, hassuja, energisiä ja avoimia kavereita. Mukavaa on myös tavata kokeneempia schapen omistajia, jokaiseen ongelmaan löytyy aina jokin vinkki ja ratkaisu. :)

Seuraavat kuvat on otettu viime viikonloppuna. Mukana olivat Elsan lisäksi tyttöset Nuusku ja Ellis sekä komeampaakin komeampi herra Theo. Theo kyllä valloitti minut heti, olen fani. <3 Nuusku ja Ellis ovat Elsaa kuukauden pari vanhempia. Theolla ikää on yksi ja puolivuotta.

Elsa ja Ellis

Ellis ja Elsa

Ellis ja Nuusku

Ellis ja Theo

Ryhmä rämä

Nuusku ja Elsa

Theo ja Elsa

Seuraavat kuvat ovat tältä päivältä. Mukana Elsan lisäksi Nuusku-tyttö ja Mr. Theo.

Kuva (c) Camilla Englund

Keppi oli päivän juttu!
Kuva (c) Camilla Englund

Kuva (c) Camilla Englund

Kuva (c) Camilla Englund 

Kuva (c) Sari Potka

Kuva (c) Sari Potka

Kuva (c) Sari Potka

Hyvin Elsakin pääsi schapejen porukkaan mukaan. Tänään Theo kuitenkin jakoi Elsalle poikkeuksellisen paljon huomiota ja vaikuttaisi nyt sitten siltä, että neidille olisi tulossa ensimmäiset juoksut. Mitään erikoisempaa ei Elsan käytöksessä olla huomattu, ihan oma aurinkoinen itsensä se on ollut. Mitään ei ole myöskään tuo vielä tiputellut. Mun vauvasta on tullut iso tyttö jo, missä vaiheessa se on tapahtunut!? Hyvä kuitenkin, että tulevat tässä vaiheessa eikä kuukauden tai parin päästä kun koittaa meidän ekat näyttelyt.

Jäädäänpäs sitten näihin tunnelmiin. Seuraavalla kerralla sitten lisää. :)