Upeita lenkkikelejä

Terve taas!

Viime viikolla oli aivan mahtavia lenkkikelejä ja pakkohan täällä blogissa on jakaa vielä todistusaineistoa tästä. Aurinko paistoi, eikä kylmäkään ollut joten tarkenimme lähteä jopa meren rannalle tepastelemaan.

Ja tosiaan viime postauksesta jäi muistinmenetyksen vuoksi tarina meidän välipäivien treenihetkestä. Olimme tosiaan kaverini Liisan kanssa varanneet Kannuksen Dogness- hallin, jotta vanhukset, joilla tarkoitetaan kaveruksia Luksu ja Jeri, pääsivät vähän urheilemaan ja kakarat, Elsa ja Banjo, pääsivät sitten opettelemaan agilityä. Jeri ja Banjo ovat shetlanninlammaskoiria, Jeri on Lukaksen kanssa samaa ikäluokkaa, täyttää kesällä kymmenen, ja Banjolla on ikää noin yksi ja puolivuotta. 

Elsan kanssa nyt ei mitään erikoisempaa tehty kuin esteisiin tutustumista. Maailmassa on nyt tosiaan yksi putkihullu lisää.. niin innoissaan tuo neiti näppärä putkiin viiletti kun vain mahdollisuus oli! Lukaksen kanssa tehtiin ihan pientä radan tynkää ja kyllä tuo herra nautti ja kivaa oli. Selvästikin agility on velä jotenkin papparaisella muistissa! :)

Mitkään tehotreenit ei kyseessä ollut. Itselläni oli ihan vain tarkoitus piristää papparaista ja tutustuttaa Elsaa esteisiin. Alla pari kuvaa treenijengistä. Lopuksi annoimme koirien vielä hypätä ympäriinsä hallissa. Pojat olivat oikein intopinkeinä mukana, Elsaa hieman ihmetetty alkuun tuo riehakas tunnelma, mutta loppujen lopuksi homma olikin ihan kivaa. :)

Vasemmalta oikealle Jersiläinen, Banjolainen, Prinsessa Elsa ja Luksulainen.
Kuva (c) Liisa Kurikkala

Kuva (c) Liisa Kurikkala

Liisan, Banjon ja Jerin treeneihin ja elämään pääsee tutustumaan vielä tarkemmin heidän omasta blogistaan ja linkki löytyy tuosta oikealta (Lambikoirat.)

Ja tähän loppuun vielä Elsan poseerauskuva vajaan seitsemän kuukauden ikäisenä. En ymmärrä miten tuo tyttö voi olla niiiiiin kaunis! Kattokaa ny sitä!!! <3 Innolla odottelen jo ensikuuta ja meidän ekaa oikeaa näyttelyä. Kiva saada kuulla ulkopuoliselta ja puolueettomalta tuomarilta näkökulma neidin kehityksestä, ulkomuodosta ja käytöksestä. :) 

Misseilyä

Terveppä terve taasen!

Tämä viikonloppu viihdyttiin tosiaan Kannuksessa ja aiheena oli missikisat, toisin sanoen Match Show ja tänne lähdettiin edustamaan molempien koirien kanssa. Kyseessä oli hyväntekeväisyystapahtuma ja mätsäristä saadut tulot lahjoitettiin lyhentämättömänä Lasten syöpäliitolle. Alunperin hyväntekeväisyyskohteena piti olla ylivieskalainen 12-vuotias tyttö, joka sairastaa leukemiaa ja on nyt valittu monien kanditaattien joukosta Saksalaiseen kalliiseen hoito-ohjelmaan. Edellisenä viikolla poliisit olivat käyneet kuitenkin ilmoittamassa järjestäjille, että ainoastaan oulunseudulla on lupa kerätä tälle tytölle tapahtumien avulla rahaa ja koska tapahtuma järjestettiin Kannuksessa, oli keräys laiton. Esimerkiksi Ylivieskassa, joka on 40 km päässä Kannuksesta, olisi tempauksen kuitenkin voinut järjestää. Tämä oli vähän harmi juttu ihan siinäkin mielessä, että moni järjestäjistä oli ylivieskalainen. Mutta hyvään tarkoitukseen rahat kuitenkin menivät jokapauksessa ja sama teema säilytettiin. :)


Mätsäri järjestettiin tosiaan Kannuksen omassa koirille kunnostetussa hallissa. Halli oli Elsasta ensin aika pelottava paikka, tai varsinainen halli ei, mutta kun se tupattiin täyteen vieraita koiria, niin johan pikkupentua pelotti. Loppua päin kun mentiin, rupesi Elsa kuitenkin olemaan jo lähes oma itsensä ja uskalsi jopa käydä häntä heiluen joitain vieraita koiria puhuttelemassa. Lukas nyt oli oma itsensä: halliin tullessa ihan mahdoton ja hetken päästä mallikansalainen.

Arvoin kovasti ilmoitanko Elsan isoihin vai pieniin pentuihin. Loppujen lopuksi päädyin isoihin pentuihin, mikä osoittautuikin sitten ihan oikeaksi ratkaisuksi, vaikka pienimmästä päästä tyllerö olikin. Ja voi että tuosta pennusta saa olla ylpeä! Eilisen perusteella voin rehellisesti sanoa, että mulla on kädessä tuleva näyttelystara. Vaikka harjoitukset jäi tosi vähälle, niin siellä se pönötti kuin vanha tekijä ja se liikkuminen oli jotain aivan mahtavaa. Toki Elsamaiseen tapaan tuohon liikkumiseen kuului pienet kengurunloikat, mutta kun se liikkui niin kyllähän se nätisti kiiti menemään. Kaikesta huolimatta toinen koirakko oli meitä parempia ja Elsa sai sinisen nauhan. Sinisten kehässä Elsa oli jälleen tosi hienosti, mutta jäi täpärästi palkinnoilta ollen loppujen lopuksi kuudes. Kaiken kaikkiaan olin niin tyytyväinen Elsaan, että hymy ei hyydy vieläkään. Alla pari kuvaa Elsan suorituksesta. Valitettavasti kamera (vaikka se Vaasasta mukaan otettiinkin) jäi sitten kotiin ja kuvat on SURKEITA kännykkäkuvia.

Sitten olikin Lukaksen vuoro. Ennen kehää yritän aina herätellä herran virettä hieman temppuilemalla ja tokoilemalla (jos niitä meidän köppäisiä vierelletuloja ja seuraamisia sellaisiksi voi kutsua), sillä pappa on mahdottoman laiska esiityjä. Nyt ennen kehää Lukas oli oikein hommassa mukana ja teki kaiken ja vähän enemmän mitä siltä pyysin, mutta sama vanha Luksu siellä kehässä sitten oli kuin aina ennenkin. Lukas ei ole koskaan oikein piitannut esiintymisestä ja sitä se oli nytkin. Tällä kertaa tuo vanhuus vielä korostui jotenkin tosi paljon. En sanoisi, että Lukaksen laiskuus kehässä johtuisi väsymyksestä, sillä kehän jälkeen tuo jälleen temppuilee ja tokottelee innokkaasti. Kaikesta tuosta laiskuudesta huolimatta suoritus oli mun mielestä Luksulta kuitenkin erinomaisen arvoinen. Mutta myös Lukaksen tapauksessa toinen koirakko oli parempi. Sinisten kehässä ei myöskään tullut Lukakselle tällä kertaa palkintoja, mutta tyytyväisiä oltiin silti. Ja alla myös kuvia Lukaksen kehistelystä, ja tietty samalla laadulla kuin Elsan kuvat.

Kaiken kaikkiaan päivä oli meidän osalta onnistunut ja olen mahdottoman tyytyväinen kumpaankin karvakaveriini. Tapahtuma keräsi myös ihan kiitettävän määrän osallistujia, sillä yhteensä paikalla oli 86 koirakkoa. Parin viikon päästä minä ja Elsa matkaamme sitten jälleen Kannukseen, sillä vuorossa olisi koirakoululaisten järjestämä pikkujoulu Match Show. 

Alla vielä muita kuvia Kannuksesta sekä pönötyskuva viimeviikolta seisomistreeneistä. 

Kohti äärettömään ja sen yli!

20 viikkoa. Kyllä se on mahdottoman kaunis. <3

Lunta!

Koko pimeä syksy sitä on ootettu, ja viime viikonloppuna sitä tuli tänne meillekin. Olihan tuo pennulle uutta ja ihmeellistä. Kovasti hankeen tulikin tehtyä spurtteja ja sukelluksia. Valitettavasti räkäkelit ovat jo kuitenkin kerenneet tänne, ja nyt tuolla on märkää ja liukasta ja huomenna ei todennäköisesti enää yhtään lunta.

Viime viikolla tuli myös viimeisistä rokotuksista varoaika umpeen ja käväisimmekin sitten Kauhavalla ekaa kertaa koirapuistossa. Paikalla ei ollut meidän tullessa ketään, mutta ei mennyt kauaakaan kun puistoon tuli Mitteliherra nimeltä Aapo. Energistä Aapoa kiinnosti Elsa kovastikin, mutta neiti sen sijaan pelkäsi ja koetti vähän komentaa. Kyllä vieras koira myös jonkun verran kiinnosti, kun Aapoa piti pikkupelosta huolimatta seurata kuin varjo ja juosta perässä kun vain hangelta pystyi. Reissu jäi vain meidän osalta vähän lyhyeksi, kun vasta satanut lumi tarttui ikävästi Elsan karvoihin, niin että pennun oli vaikea liikkua. Reissu teki kuitenkin tehtävänsä, sillä loppupäivän Elsa olikin kovin väsynyt.

Eilen käväisimme myös koeajamassa Vaasan koirapuiston, kun se on ihan tuossa meidän naapurissa. Paikalla ei valitettavasti ollut ketään muita, että uudet tuttavuudet jäi tällä kertaa saamatta. Mutta olihan meillä kolmistaankin hauskaa kun Elsa sai kunnolla juosta lumessa ja kyllä omistajillakin taisi jonkun verran kunto kohota kun koiran kanssa sai juosta puistoa ympäri.

Ensiviikonloppuna suuntaamme pitkästä aikaa Kannukseen ja lauantaina olisi sitten Elsan tarkoitus debytoida näyttelyuransa Match Showssa. Mukaan lähtee myös tietenkin vahna konkari Luksulainen. Kovasti herraa onkin jo ollut ikävä ja kohta senkin taas näkee!

Tähän loppuun vielä video Elsan ja Murun leikeistä lauantailta sekä kuva jonka kanssa koin ahaa-elämyksen ja ihmettelin, miksen sitä ole missään julkaissut aikaisemmin. Videolta näkeekin hyvin kuinka Elsalle on tuota kokoa tullut, verrattu esimerkiksi alempaan kuvaan. Tuo vaaleanpunainen pentuhihnakin on pitänyt siirtää jo odottelemaan seuraavaa pentua. Puntari näytti viikonloppuna 8 kg.

Kuvassa Elsa 10 viikon ikäisenä meren rannassa.

Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa

Otsikko kertoo kaiken, eli tämä postaus keskittyykin sitten suurimmaksi osaksi kuviin, mitä on tullut otettua.

Loppuloma Kannuksessa meni oikein mukavasti. Lukas-pappa ei kovin paljoa kuitenkaan sitten innostunut Elsan kanssa leikkimään, mutta kovasti tuolla häntä aina heilui kun pentu tuli hyppelemään herran naamalle. Välillä sitä tuli hieman leikittyäkin. Ensimmäisenä iltana Lukas myös kahdehti kovasti ja hänen oli pakko vielä kaikki Elsan lelut, pentu pääsi sitten kiskomaan leluja itselleen takaisin, mutta Lukas vahvempana vei aina voiton.

Mukavaa oli myös, kun Konna-kaveri oli myös samaan aikaan Kannuksessa, joten Elsa pääsi myös leikkimään oman ikäisensä kanssa. Konna on tosiaan 12 viikon ikäinen ranskanbulldoggi.

Egilityynkin Elsa sai jo ensikosketuksen kun kävimme vähän katselemassa esteitä. Hienosti pentu juoksikin putken läpi ja kokeiltiin myös pari kertaa puomea, joka osoittautui myöskin tosi kivaksi. Valitettavasti ageilusta ei ole kuvamateriaalia. 

Ja sitten niihin kuviin.

Elsan ja Konnan leikit 16.10

Elsaa ujostutti ensin hieman uusi ympäristö...

... mutta ei kauaa!

Konnalla oli myös muutama hirven luu, jotka olisivat maistuneet myös Rohmu-Elsalle.

Mukana myös vanha petit brabancon rouva Rusina, joka olisi mielellään komentanut kakaroita. 

Metsälenkillä 17.10

Tämä kuva aiheutti jostin syystä minussa ja Mikossa hieman hilpeyttä.

Vielä toistaiseks Elsa ei ihan saa Lukasta kiinni, vaikka sukkelakoipinen onkin.

Lukas nauttii kun saa piehtaroida varpujen seassa.

Kalju-Lukas

Epätoivoinen yritys saada koirat istumaan saman kiven päällä edes pari sekuntia.